sotaherra

Suomi

Substantiivi

sotaherra (9)

1. vallanpitäjä, jonka valta pohjautuu yksinomaan voimaan ilman legitimiteettiä, etenkin valtiossa jossa keskusvalta on heikko tai sitä ei ole
2. (leikkimielinen) korkea-arvoinen upseeri

Ääntäminen

• IPA: /ˈsot̪ɑˌherːɑ/
• tavutus: so‧ta‧her‧ra

Etymologia

• yhdyssana sanoista sota ja herra
• ensimmäinen merkitys käännöslaina englannin termistä warlord

Käännökset

1. vallanpitäjä epävakaassa valtiossa

englanti: warlord espanja: señor de la guerra

ranska: seigneur de la guerre saksa: Kriegsherr m.

Aiheesta muualla

• sotaherra Kielitoimiston sanakirjassa