Liite:Verbitaivutus/suomi/kummata

Wikisanakirjasta
Vartalot
vokaalivartalo kummaa-
heikko vokaalivartalo -
vahva vokaalivartalo -
konsonanttivartalo kummat-

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kummaan en kummaa minä olen kummannut en ole kummannut
sinä kummaat et kummaa sinä olet kummannut et ole kummannut
hän kummaa ei kummaa hän on kummannut ei ole kummannut
me kummaamme emme kummaa me olemme kummanneet emme ole kummanneet
te
Te
kummaatte
-"-
ette kummaa
-"-
te
Te
olette kummanneet
olette kummannut
ette ole kummanneet
ette ole kummannut
he kummaavat eivät kummaa he ovat kummanneet eivät ole kummanneet
passiivi kummataan ei kummata passiivi on kummattu ei ole kummattu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kummasin en kummannut minä olin kummannut en ollut kummannut
sinä kummasit et kummannut sinä olit kummannut et ollut kummannut
hän kummasi ei kummannut hän oli kummannut ei ollut kummannut
me kummasimme emme kummanneet me olimme kummanneet emme olleet kummanneet
te
Te
kummasitte
-"-
ette kummanneet
ette kummannut
te
Te
olitte kummanneet
olitte kummannut
ette olleet kummanneet
ette olleet kummannut
he kummasivat eivät kummanneet he olivat kummanneet eivät olleet kummanneet
passiivi kummattiin ei kummattu passiivi oli kummattu ei ollut kummattu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kummaisin en kummaisi minä olisin kummannut en olisi kummannut
sinä kummaisit et kummaisi sinä olisit kummannut et olisi kummannut
hän kummaisi ei kummaisi hän olisi kummannut ei olisi kummannut
me kummaisimme emme kummaisi me olisimme kummanneet emme olisi kummanneet
te
Te
kummaisitte
-"-
ette kummaisi
-"-
te
Te
olisitte kummanneet
olisitte kummannut
ette olisi kummanneet
ette olisi kummannut
he kummaisivat eivät kummaisi he olisivat kummanneet eivät olisi kummanneet
passiivi kummattaisiin ei kummattaisi passiivi olisi kummattu ei olisi kummattu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kummannen en kummanne minä lienen kummannut en liene kummannut
sinä kummannet et kummanne sinä lienet kummannut et liene kummannut
hän kummannee ei kummanne hän lienee kummannut ei liene kummannut
me kummannemme emme kummanne me lienemme kummanneet emme liene kummanneet
te
Te
kummannette
-"-
ette kummanne
-"-
te
Te
lienette kummanneet
lienette kummannut
ette liene kummanneet
ette liene kummannut
he kummannevat eivät kummanne he lienevät kummanneet eivät liene kummanneet
passiivi kummattaneen ei kummattane passiivi lienee kummattu ei liene kummattu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä kummaa älä kummaa sinä
hän kummatkoon älköön kummatko hän olkoon kummannut älköön olko kummannut
me kummatkaamme älkäämme kummatko me
te
Te
kummatkaa
-"-
älkää kummatko
-"-
te
Te
he kummatkoot älkööt kummatko he olkoot kummanneet älkööt olko kummanneet
passiivi kummattakoon älköön kummattako passiivi olkoon kummattu älköön olko kummattu

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. kummata preesens kummaava kummattava
pitkä 1. kummatakseen1 perfekti kummannut kummattu
2. inessiivi kummatessa2 kummattaessa agentti kummaama4
instruktiivi kummaten kielteinen agentti kummaamaton
3. inessiivi kummaamassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi kummaamasta
illatiivi kummaamaan
adessiivi kummaamalla
abessiivi kummaamatta
instruktiivi kummaaman kummattaman
4. kummaaminen
5 kummaamaisillaan3