Liite:Verbitaivutus/suomi/irtoilla
vokaalivartalo | irtoile- |
heikko vokaalivartalo | - |
vahva vokaalivartalo | - |
konsonanttivartalo | irtoil- |
Persoonamuodot[muokkaa]
Indikatiivi | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
preesens | perfekti | |||||
persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
minä | irtoilen | en irtoile | minä | olen irtoillut | en ole irtoillut | |
sinä | irtoilet | et irtoile | sinä | olet irtoillut | et ole irtoillut | |
hän | irtoilee | ei irtoile | hän | on irtoillut | ei ole irtoillut | |
me | irtoilemme | emme irtoile | me | olemme irtoilleet | emme ole irtoilleet | |
te Te |
irtoilette -"- |
ette irtoile -"- |
te Te |
olette irtoilleet olette irtoillut |
ette ole irtoilleet ette ole irtoillut | |
he | irtoilevat | eivät irtoile | he | ovat irtoilleet | eivät ole irtoilleet | |
passiivi | irtoillaan | ei irtoilla | passiivi | on irtoiltu | ei ole irtoiltu | |
imperfekti | pluskvamperfekti | |||||
persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
minä | irtoilin | en irtoillut | minä | olin irtoillut | en ollut irtoillut | |
sinä | irtoilit | et irtoillut | sinä | olit irtoillut | et ollut irtoillut | |
hän | irtoili | ei irtoillut | hän | oli irtoillut | ei ollut irtoillut | |
me | irtoilimme | emme irtoilleet | me | olimme irtoilleet | emme olleet irtoilleet | |
te Te |
irtoilitte -"- |
ette irtoilleet ette irtoillut |
te Te |
olitte irtoilleet olitte irtoillut |
ette olleet irtoilleet ette olleet irtoillut | |
he | irtoilivat | eivät irtoilleet | he | olivat irtoilleet | eivät olleet irtoilleet | |
passiivi | irtoiltiin | ei irtoiltu | passiivi | oli irtoiltu | ei ollut irtoiltu |
Konditionaali | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
preesens | perfekti | |||||
persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
minä | irtoilisin | en irtoilisi | minä | olisin irtoillut | en olisi irtoillut | |
sinä | irtoilisit | et irtoilisi | sinä | olisit irtoillut | et olisi irtoillut | |
hän | irtoilisi | ei irtoilisi | hän | olisi irtoillut | ei olisi irtoillut | |
me | irtoilisimme | emme irtoilisi | me | olisimme irtoilleet | emme olisi irtoilleet | |
te Te |
irtoilisitte -"- |
ette irtoilisi -"- |
te Te |
olisitte irtoilleet olisitte irtoillut |
ette olisi irtoilleet ette olisi irtoillut | |
he | irtoilisivat | eivät irtoilisi | he | olisivat irtoilleet | eivät olisi irtoilleet | |
passiivi | irtoiltaisiin | ei irtoiltaisi | passiivi | olisi irtoiltu | ei olisi irtoiltu |
Potentiaali | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
preesens | perfekti | |||||
persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
minä | irtoillen | en irtoille | minä | lienen irtoillut | en liene irtoillut | |
sinä | irtoillet | et irtoille | sinä | lienet irtoillut | et liene irtoillut | |
hän | irtoillee | ei irtoille | hän | lienee irtoillut | ei liene irtoillut | |
me | irtoillemme | emme irtoille | me | lienemme irtoilleet | emme liene irtoilleet | |
te Te |
irtoillette -"- |
ette irtoille -"- |
te Te |
lienette irtoilleet lienette irtoillut |
ette liene irtoilleet ette liene irtoillut | |
he | irtoillevat | eivät irtoille | he | lienevät irtoilleet | eivät liene irtoilleet | |
passiivi | irtoiltaneen | ei irtoiltane | passiivi | lienee irtoiltu | ei liene irtoiltu |
Imperatiivi | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
preesens | perfekti | |||||
persoona | myönteinen | kielteinen | persoona | myönteinen | kielteinen | |
minä | – | – | minä | – | – | |
sinä | irtoile | älä irtoile | sinä | – | – | |
hän | irtoilkoon | älköön irtoilko | hän | olkoon irtoillut | älköön olko irtoillut | |
me | irtoilkaamme | älkäämme irtoilko | me | – | – | |
te Te |
irtoilkaa -"- |
älkää irtoilko -"- |
te Te |
– | – | |
he | irtoilkoot | älkööt irtoilko | he | olkoot irtoilleet | älkööt olko irtoilleet | |
passiivi | irtoiltakoon | älköön irtoiltako | passiivi | olkoon irtoiltu | älköön olko irtoiltu |
Nominaalimuodot[muokkaa]
infinitiivit | partisiipit | |||||
---|---|---|---|---|---|---|
aktiivi | passiivi | aktiivi | passiivi | |||
1. | irtoilla | preesens | irtoileva | irtoiltava | ||
pitkä 1. | irtoillakseen1 | perfekti | irtoillut | irtoiltu | ||
2. | inessiivi | irtoillessa2 | irtoiltaessa | agentti | irtoilema4 | |
instruktiivi | irtoillen | – | kielteinen agentti | irtoilematon | ||
3. | inessiivi | irtoilemassa | – | 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto 2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa | ||
elatiivi | irtoilemasta | – | ||||
illatiivi | irtoilemaan | – | ||||
adessiivi | irtoilemalla | – | ||||
abessiivi | irtoilematta | – | ||||
instruktiivi | irtoileman | irtoiltaman | ||||
4. | irtoileminen | |||||
5 | irtoilemaisillaan3 |