Keskustelu:äksä

Sanaluokka

Pitäisikö tämän ja muiden vastaavien sanaluokan olla kuitenkin substantiivi? Aakkonen on ennemminkin sanan merkitys. --Hunsvotti (keskustelu) 21. helmikuuta 2021 kello 10.12 (UTC)

Aakkosten nimet ovat hyvin spesiaaleja sanoja, niitä ei normaalisti käytetä asiateksteissä vaan ne näyttävät siellä puhekielisen hassuilta, mutta ne kuitenkin luetellaan esim. Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa ilman ääntämisohjeeseen viittaavia vinoviivoja tai hakasulkeita. Surjection poisti näistä puhekielisyysmerkinnän, koska näin lausuttuna sana ei ole puhekieltä, vaikka kirjoitettuna se vähän näyttääkin sellaiselta. Tämän lisäksi aakkosten nimiin eivät päde kaikki fonologiset säännöt, esim. lyhenne "NP" luetaan "än-pee" (eikä "äm-pee", joka tarkoittaisikin merkkijonoa MP) siitäkin huolimatta, että normaalisti suomessa n muuttuu äännettäessä m:ksi ennen p:tä jopa sanarajan yli (esim. pojan pallo lausutaan [pojam pallo]). Näiden erikoisuuksien vuoksi kannatan siis sitä, että jätetään otsikoksi "Aakkonen", vaikka malline sijoittaakin sen luokkaan "Suomen kielen substantiivit". Mölli-Möllerö (keskustelu) 21. helmikuuta 2021 kello 12.00 (UTC)

Tässä ei siis ollut kyse tosta puhekielisyyden poistosta, vaan asia tuli vaan mieleen kun vilkaisin artikkelia. Substantiivit esiintyy yhtälailla puhekielessä kuin kirjoitetussakin. NP:n ääntäminen on hyvä pointti, mutta mun mielestä se vertautuu yhdyssanaan, minkä takia se lausutaan kahtena erillisenä sanana. Esim. sanaa talonpoika ei lausuta (huolellisessa puheessa) [talompoika]. --Hunsvotti (keskustelu) 21. helmikuuta 2021 kello 18.21 (UTC)

Tuohon NP:hen liittyy myös NK. Ihan sellaisella verbillä kuin "mennä", joka lausutaan [men:æ], eli ihan puhdasta ännää siellä on. Mutta kun tuleekin imperatiivimuoto, esimerkiksi "menköön", se lausutaan [meŋkø:n], eli äng-äänteellä, vaikka verbissä ei muuten ole mitään äng-äänteeseen viittaavaa, sillä ännällä on tapana assimiloitua seuraavan koon kanssa. Samoin käy yhdistelmässä NP, kuten esimerkiksi taivutusmuoto "onpi", joka lausutaan [ompi], vaikkei siinä yhtään ämmää olekaan.--Sentree (Keskustele) 21. helmikuuta 2021 kello 19.26 (UTC)

Ööh, kyllähän "talonpoika" useimmiten lausutaan "talompoika" huolellisessakin puheessa. Assimilaatio menee sananrajan yli ja myös yhdyssanan osien rajojen yli. Tätä tukee myös seuraava katkelma kirjasta "Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet" sivulta 182:

"Suomessa sananloppuinen tai yhdyssanan alkuosan loppuinen /n/ omaksuu seuraavan plosiivin ääntymäpaikan. Näin tapahtuu kaikenlaisessa suomessa – korkeintaan äärimmäisen hitaassa ja juhlallisessa puheessa /n/ saattaa joskus säilyttää alkuperäisen ääntymäpaikkansa esiintyessään tällaisessa asemassa. Lähes poikkeuksetta pojan pallo ääntyy kuitenkin [pojɑmpɑlːo], pojan kello [pojɑŋkelːo], pojan talo [pojɑn̪t̪ɑlo] ja tuulenpesä [t̪uːlempesæ]."

Muuten itse asiassa "onpi" kirjoitetaankin <ompi>, mutta assimilaatio tulee toki esim. sanaan "onpa". Mölli-Möllerö (keskustelu) 21. helmikuuta 2021 kello 20.13 (UTC)

Ämmän ja ännän tapauksessa on kuitenkin sekaannuksen vaara. Sen takia ne lausutaan huolellisemmin, ei sen takia, että ne on aakkosia. Ämmään loppuvat sanat on suomessa harvinaisia, mutta jos kuvitellaan vaikka, että Eda tulee juustokaupasta paketin kanssa, niin puhuisitko [edanpaketista] vai [edampaketista]? --Hunsvotti (keskustelu) 22. helmikuuta 2021 kello 18.06 (UTC)

Kyllä aika varmasti puhuisin [edam paketista] (ihan niin kuin tuo siteeraamani katkelmakin antaisi olettaa) ainoastaan paketti-sanan alkutavun pääpainollisuus erottaisi sen edamjuustoa sisältävästä "edampaketista", jonka kolmannessa tavussa on vain sivupaino. Sama juttu esim. Liisin kone vs. leasingkone, erona vain pääpaino vs. sivupaino. Mölli-Möllerö (keskustelu) 22. helmikuuta 2021 kello 19.24 (UTC)