-pa
 |
Suomi
[muokkaa]Suffiksi
[muokkaa]-pa (etuvokaalinen muoto -pä)
- (liitepartikkeli) ilmaisee hämmästystä, oivallusta yms.
- Onpa makoisaa soppaa. (ilmeisee oivallusta)
- Olipa tuokin möläytys.
- Tuotapa en ole tullutkaan ajatelleeksi.
- ilmaisee asiain tilan myöntämistä, mahdollisesti alakuloisessa sävyssä
- niinpä niin...
- Oppiipahan olemaan.
- Tuotapa en ollut tullut ajatelleeksi.
- Kukapa nyt minun syntymäpäivääni juhlisi.
- Eipä siinä paljoa ollut tehtävissä.
- imperatiivin kanssa pehmentää kehotusta, usein myös -pas
- Kuunnelkaapa tätä!
- Kustaanpa sähköpaimeneen!
- konditionaalin kanssa ilmaisee toivomusta
- Oispa kaljaa. (oik. olisipa)
- ilmaisee kiellon uhmaamista (mahdollisesti lapsellista uhoa) ja vastakkainasettelua edellä sanotun kanssa
- Otinpa kuitenkin!
- ilmaisee ehdottomuutta ja väistämättömyyttä
- Tuet maksetaan veroista, joten osallistut kyllä, halusitpa tai et!
- (johdin) aktiivin partisiipin preesensin pääte pää- tai sivupainollisen tavun jälkeen; ei enää produktiivinen; nykyään käytössä fossilisoituneissa ilmaisuissa, jotka toimivat adjektiiveina tai substantiiveina
- syöpä
- pahansuopa
- tuomionvoipa