-pa

Suomi

-pa (etuvokaalinen muoto -pä)

(liitepartikkeli) ilmaisee hämmästystä, oivallusta yms.
Onpa makoisaa soppaa. (ilmeisee oivallusta)

Olipa tuokin möläytys.

Tuotapa en ole tullutkaan ajatelleeksi.
ilmaisee asiain tilan myöntämistä, mahdollisesti alakuloisessa sävyssä
niinpä niin...

Oppiipahan olemaan.

Tuotapa en ollut tullut ajatelleeksi.

Kukapa nyt minun syntymäpäivääni juhlisi.

Eipä siinä paljoa ollut tehtävissä.
ilmaisee kiellon uhmaamista (mahdollisesti lapsellista uhoa) ja vastakkainasettelua edellä sanotun kanssa
Otinpa kuitenkin!
ilmaisee ehdottomuutta ja väistämättömyyttä
Oot pulassa teitpä tai et!

Tuet maksetaan veroista, joten osallistut kyllä, halusitpa tai et!
verbin imperatiivin kanssa pehmentää kehotusta, usein myös -pas
Kuunnelkaapa tätä!

Kustaanpa sähköpaimeneen!
verbin konditionaalin kanssa ilmaisee toivomusta
Oispa kaljaa. (oik. olisipa)
(johdin) aktiivin partisiipin preesensin pääte pää- tai sivupainollisen tavun jälkeen; ei enää produktiivinen; nykyään käytössä fossilisoituneissa ilmaisuissa, jotka toimivat adjektiiveina tai substantiiveina
syöpä

pahansuopa

tuomionvoipa