отпор

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäjä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

отпо́р m.

  1. vastaisku
    дать отпор зади́ре – antaa takaisin kiusaajalle
    дать отпор врагу – antaa viholliselle vastaisku, tehdä vastarintaa
  2. vastarinta; vastustus
    Нападающие встретили сильный отпор. – Hyökkääjät kohtasivat voimakasta vastarintaa.
    интеллигент встретил отпор среди рабочих – älymystön edustaja kohtasi työläisten keskuudessa vastarintaa (Lenin)

Taivutus[muokkaa]

eloton yksikkö monikko
nominatiivi отпо́р отпо́ры
genetiivi отпо́ра отпо́ров
datiivi отпо́ру отпо́рам
akkusatiivi отпо́р отпо́ры
instrumentaali отпо́ром отпо́рами
prepositionaali отпо́ре отпо́рах