ärtymä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ärtymä (10)
- ärtynyt kohta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈært̪ymæ/
- tavutus: är‧ty‧mä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärtymä | ärtymät |
| genetiivi | ärtymän | ärtymien (ärtymäin) |
| partitiivi | ärtymää | ärtymiä |
| akkusatiivi | ärtymä; ärtymän |
ärtymät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärtymässä | ärtymissä |
| elatiivi | ärtymästä | ärtymistä |
| illatiivi | ärtymään | ärtymiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärtymällä | ärtymillä |
| ablatiivi | ärtymältä | ärtymiltä |
| allatiivi | ärtymälle | ärtymille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärtymänä | ärtyminä |
| translatiivi | ärtymäksi | ärtymiksi |
| abessiivi | ärtymättä | ärtymittä |
| instruktiivi | – | ärtymin |
| komitatiivi | – | ärtymine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ärtymä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |