kallistua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kallistua (52) (taivutus[luo])
- mennä kallelleen
- Seinä oli kallistunut ihan vinoksi.
- (kuvaannollisesti) suuntautua jollekin kannalle
- Taidan sittenkin kallistua hänen kannalleen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlːisˌt̪uɑˣ/
- tavutus: kal‧lis‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kallistaa (kallist- + -u- + -a)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kallistuma, kallistus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kallistua Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
kallistua (52) (taivutus[luo])
- tulla kalliimmaksi
- Hintojen nousun myötä elämä on kallistunut.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlːisˌt̪uɑˣ/
- tavutus: kal‧lis‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kallistaa (kallist- + -u- + -a) ja johdos sanasta kallis (kallis- + -tu- + -a)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kallistuminen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kallistua Kielitoimiston sanakirjassa