kallistaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kallistaa (53) (taivutus[luo])
- kääntää kallelleen
- Hän kallisti päätään.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
- tavutus: kal‧lis‧taa
Etymologia[muokkaa]
samasta germaanisesta kannasta, kuin sanat kallas, kalteva, kaltto ja *kalsi (kallellaan, kallelleen)[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kallistus
- verbit: kallistautua, kallistella, kallistua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
kallistaa (53) (taivutus[luo])
- tehdä kalliimmaksi, nostaa hintaa
- Kohoava polttoaineen hinta kallistaa autoilua.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
- tavutus: kal‧lis‧taa
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kallis (kallis- + -ta- + -a)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: kallistua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa