virallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
virallinen (38) (komparatiivi virallisempi, superlatiivi virallisin) (taivutus[luo])
- jonkin tunnustetun tai julkisen tahon vahvistama
- (kuvaannollisesti) juhlallinen, muodollinen
- virallinen tilaisuus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋirɑlˌlinen/
- tavutus: vi‧ral‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
Sana on tullut kirjasuomessa käyttöön 1700-luvulla merkityksessä ’jolla on virka; virkamies’. Nykymerkitys on syntynyt 1800-luvulla.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. jonkin tunnustetun tai julkisen tahon vahvistama
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: virallisesti
- substantiivit: virallisuus
- verbit: virallistaa, virallistua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- virallinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Aila Mielikäinen: Maallista, ajallista, inhimillistä. Monikäyttöiset llinen-johdokset Agricolasta nykypäivään. Kielikello, 2010, nro 1. Artikkelin verkkoversio.