turtua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

turtua (52-K) (taivutus[luo])

  1. mennä tunnottomaksi
    Jalkani turtuivat, kun seisoin niin kauan kylmässä rantavedessä.
  2. (kuvaannollisesti) tulla välinpitämättömäksi
    Mieleni turtui ainaiseen kurjuuteen, enkä enää välittänyt.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪urt̪uɑˣ/
  • tavutus: tur‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • turtua Kielitoimiston sanakirjassa