triftongi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

triftongi (6)

  1. (fonetiikka) kolmoisääntiö, kolmen tietynlaisen eri vokaaliäänteen jono. Erityisesti suomen kielessä sellainen kolmen eri vokaalin jono, joiden väliin ei tule tavunrajaa. Esiintyy suomessa vain erityistapauksissa, kuten sanassa miau, tai diftongiin päättyvien sanojen taivutusmuodoissa, kuten sanan tau monikon genetiivissä (tauiden/tauitten).

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪rift̪o̞ŋːi]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]