toispuolinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
toispuolinen (38)
- sellainen, joka esiintyy tai ilmenee vain toisella jonkin kahdesta puolesta tai osapuolesta
- Onnettomuuspaikalla liikenne on tilapäisesti toispuolinen.
- Ihastuminen osoittautui pian toispuoliseksi.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈtoisˌpuolinen]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: tois‧puo‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
toispuolinen (38) (komparatiivi toispuolisempi, superlatiivi toispuolisin) (taivutus [luo])
- (myös kuvaannollisesti) sellainen, joka on painottunut jonkin kahdesta puolesta tai osapuolesta jommallekummalle selkeästi enemmän kuin toiselle
- Kantamus oli hätäisen pakkaamisen jäljiltä toispuolinen.
- Heidän omaisuutensa jakauma oli kovin toispuolinen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈtoisˌpuolinen]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: tois‧puo‧li‧nen