tarttuma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tarttuma (10)
- (vanhahtava, Raamattu) tartunta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑrt̪ːumɑ/
- tavutus: tart‧tu‧ma
Huomautukset[muokkaa]
- Sanaa on vuoden 1933 Vanhan testamentin suomennoksessa käytetty sanan tartunta sijasta yhtä poikkeusta (ja taivutusmuotoja) lukuun ottamatta yksinomaisesti
Substantiivi[muokkaa]
tarttuma
- yhdyssanojen alkuosana sama kuin tarttumis-