sutata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sutata (73-C) (taivutus[luo])

  1. tahria, yleensä vandalismimielessä
    Joku oli sutannut yöjunan vaunun 55 karmean näköiseksi niin, että vaunun putsaamiseen tarvittiin peräti viisi tuntia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsut̪ɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: su‧ta‧ta

Etymologia[muokkaa]