surmaa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
surmaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta surma
Verbi[muokkaa]
surmaa
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä surmata
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä surmata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä surmata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä surmata