surmaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

surmaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta surma

Verbi[muokkaa]

surmaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä surmata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä surmata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä surmata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä surmata