superpositio

Suomi

Substantiivi

superpositio (3)

1. (fysiikka) usean samanaikaisen, samanlaatuisen ja samassa paikassa vaikuttavan osavaikutuksen yhdistyminen
2. (kvanttimekaniikka) periaate, jonka mukaan kahden tai useamman kvanttitilan summa on myös kvanttitila ja käänteisesti, että jokainen kvanttitila voidaan esittää kvanttitilojen summana

Etymologia

• kansainvälinen oppitekoinen sana, vrt. super- ja positio

Käännökset

1. fysiikka: samanaikaisen, samanlaatuisen ja samassa paikassa vaikuttavan osavaikutuksen yhdistyminen

englanti: superposition

2. kvanttimekaniikka

englanti: superposition

Liittyvät sanat

• superpositioperiaate