solvaus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
solvaus (39)
- loukkaus, panettelu
- (historia, oikeustiede) aikaisemmassa lainsäädännössä kunnianloukkausrikoksiin sisältynyt rikosnimike, jonka alaiseen tekoon syyllistyi se, joka esitti toisesta sellaisen hätäisesti lausutun loukkauksen, joka ei sisältänyt herjausta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsolʋɑus/ tai /ˈsolʋɑu̯s/
- tavutus: sol‧va‧us / sol‧vaus
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä solvata