rouskua

Suomi

Substantiivi

rouskua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta rousku

Verbi

rouskua (52) (taivutus[luo])

1. aiheuttaa ääni, joka kuuluu jostakin kovasta, kun se murtuu

   jäkälä rouskuu kengän alla

   porkkana rouskuu hampaissa

Käännökset

1. aiheuttaa ääni, joka kuuluu jostakin kovasta, kun se murtuu

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• rouskuttaa
• rouske
• rousku