ratkoa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ratkoa (52) (taivutus[luo])[1]
- purkaa ompeleita tai saumoja
- (kuvaannollisesti) pyrkiä ratkaisemaan pulma tai arvoitus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrɑt̪koɑˣ/
- tavutus: rat‧ko‧a
Etymologia[muokkaa]
kontinuatiivijohdos verbistä ratketa[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: ratkoja, ratkominen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ratkoa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: ratketa