rantautua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

rantautua (52-F) (taivutus[luo])[1]

  1. tulla rantaan
    Venekunta rantautui pitkän soudun jälkeen.
    Hurrikaani rantautuu Floridan osavaltion pohjoisosaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: ran‧tau‧tu‧a / ran‧ta‧u‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F