règne

Ranska

Substantiivi

règne m. (monikko règnes)

1. hallinto, hallituskausi, hallintokausi (erit. monarkin)

Verbi

règne

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä régner
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä régner
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä régner
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä régner
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä régner