pulauttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
pulauttaa (53-C) (taivutus[luo])
- työntää ulos, tehdä tulokseksi jotain, päästää suustaan
- Lausahdukseni hävetti heti kun olin sen suustani ulos pulauttanut.
- oksentaa, refluksoida erityisesti vauvaikäisistä lapsista
- Syöttökerran jälkeen Maija on pahimmillaan pulauttanut kahdeksan kertaa.
- kantaa ja synnyttää lapsi
- Muutaman jälkeläisenkin tamma on pulauttanut tähän maailmaan.
- (tietotekniikka, slangia) ajaa eräajona
- Kokeile pulauttaa dokumentti sitten LaTeXin läpi.
- (murteellinen) puistella
- pulauttaa matot
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpulɑˌut̪ːɑːˣ/ tai /ˈpulɑu̯t̪ːɑːˣ/
- tavutus: pu‧la‧ut‧taa / pu‧laut‧taa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: pulautus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pulauttaa Kielitoimiston sanakirjassa