nuorimies
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nuorimies (51)
- (usein puhuttelusanana) iältään nuorehko mieshenkilö, nuorukainen; nuori mies
- Ryhdistäydykää, nuorimies!
- Reippaasta pojasta kasvoi aikaansaava nuorimies.
- poika
- Kas, nuorimieshän on oppinut jo kävelemään!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnuo̯riˌmie̯s/
- tavutus: nuo‧ri‧mies
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista nuori ja mies
Käännökset[muokkaa]
1. iältään nuorehko mieshenkilö, nuorukainen, poika; nuori mies
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nuorimies Kielitoimiston sanakirjassa