nuokkua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
nuokkua (52-A) (taivutus[luo])
- huojua, heilua
- olla nukahtamaisillaan
- Mummo nuokkui keinutuolissa.
- (puhekieltä) oleskella jossakin paikassa
- Nuoret nuokkuvat pihalla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnuo̯kːuɑˣ/
- tavutus: nuok‧ku‧a
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: nuokahtaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nuokkua Kielitoimiston sanakirjassa