norkoilla
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
norkoilla (67) (taivutus[luo])
- (arkikieltä) hengailla, notkua, oleskella asiattomasti
- He norkoilivat puistossa.
- (arkikieltä) odottaa, kytätä, kerjätä
- Kojootit seurasivat heitä tähteitä norkoillen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnorkoi̯lːɑˣ/
- tavutus: nor‧koil‧la
Käännökset[muokkaa]
1. hengailla, notkua, oleskella asiattomasti
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- norkoilla Kielitoimiston sanakirjassa