narahtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
narahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- päästää lyhyt nariseva ääni, jollainen kuuluu esimerkiksi rasvaamattomasta saranasta
- Kuulin oven narahtavan ja askelten lähenevän.
- (arkikieltä) jäädä kiinni jostakin kielletystä
- Ajokiellossa ollut mies narahti poliisin rysään. (yle.fi)
- 21-vuotias nainen narahti samasta rikoksesta jo 11. kerran (iltalehti.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnɑrɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: na‧rah‧taa
Etymologia[muokkaa]
- momentaanimuoto verbistä narista
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: narahdus
- verbit: narahdella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- narahtaa Kielitoimiston sanakirjassa