narahtaa

Suomi

narahtaa

Verbi

narahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. päästää lyhyt nariseva ääni, jollainen kuuluu esimerkiksi rasvaamattomasta saranasta

   Kuulin oven narahtavan ja askelten lähenevän.

2. (arkikieltä) jäädä kiinni jostakin kielletystä

   Ajokiellossa ollut mies narahti poliisin rysään. (yle.fi)

   21-vuotias nainen narahti samasta rikoksesta jo 11. kerran (iltalehti.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑrɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: na‧rah‧taa

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä narista

Käännökset

1. päästää eräänlainen ääni

englanti: creak

ruotsi: knarra

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: narahdus, narahtaminen
• verbit: narahdella

Aiheesta muualla

• narahtaa Kielitoimiston sanakirjassa