narahtaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

narahtaa (53-F) (taivutus[luo])

  1. päästää lyhyt nariseva ääni, jollainen kuuluu esimerkiksi rasvaamattomasta saranasta
    Kuulin oven narahtavan ja askelten lähenevän.
  2. (arkikieltä) jäädä kiinni jostakin kielletystä
    Ajokiellossa ollut mies narahti poliisin rysään. (yle.fi)
    21-vuotias nainen narahti samasta rikoksesta jo 11. kerran (iltalehti.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑrɑht̪ɑːˣ/
  • tavutus: na‧rah‧taa

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]