maankamara

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

maankamara

  1. Maan kova pintakerros, joka koostuu kallioperästä ja maaperästä (erityisesti mantereisilla alueilla, käytetään erotuksena ilmakehästä)
    Haluan pitää jalkani visusti maankamaralla, enkä siksi aio lentää Ruotsiin.
    Palata maankamaralle, palata todellisuuteen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑːnˌkɑmɑrɑ/
  • tavutus: maan‧ka‧ma‧ra

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]