loiskua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
- (nesteestä) vesimassojen voimakkaasta liikkeestä m. väljässä astiassa t. sieltä ulos
- Vettä loiskui Atlantista Itämereen, saatiin suolapiikki.
- Lapset temmelsivät kylpyammeessa niin, että vesi loiskui.
- Aallot loiskuivat yli laivan kannen.
- Vesi loiskui rantakalliota vasten.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈloi̯skuɑˣ/
- tavutus: lois‧ku‧a
Huomautukset[muokkaa]
- loiskua-verbiä ja sen johdannasia käytetään myös onomatopoeettisessa mielessä kuvaamaan voimakkaan vedenliikkeen aikaansaamaa ääntä.
Käännökset[muokkaa]
1. voimakkaasta veden liikkeestä jossakin tai jostakin
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: loiskahtaa, loiskuta, loiskuttaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- loiskua Kielitoimiston sanakirjassa