kulminoitua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kulminoitua (52-F) (taivutus[luo])[1]
- saavuttaa huippukohtansa, huipentua
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkulmiˌnoi̯t̪uɑˣ/
- tavutus: kul‧mi‧noi‧tu‧a
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kulminoitua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F