kolmisointu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolmisointu

  1. (musiikki) sointu, joka koostuu kolmesta sävelestä, jotka ovat terssin päässä toisistaan eli, jossa kaksi muuta säveltä on pohjasäveleeseen nähden terssin ja kvintin päässä siitä[1]
    C-duurisointu on kolmisointu, joka koostuu sävelistä c, e ja g.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolmiˌsoi̯nt̪u/
  • tavutus: kol‧mi‧soin‧tu

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista kolmi- ja sointu

Käännökset[muokkaa]

1. pohjasävelestä, terssistä ja kvintistä muodostuva sointu

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956. Hakusana sointu.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kolmisointu&oldid=4369584”