kimaltaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kimaltaa (54-I) (taivutus[luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkimɑlt̪ɑːˣ/
- tavutus: ki‧mal‧taa
Etymologia[muokkaa]
-lta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[1]
Käännökset[muokkaa]
1. välkkyä heijastuvaa valoa
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kimallus
- verbit: (frekventatiivinen) kimallella
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.