kiinnekohta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiinnekohta (10-F)

  1. kiinnityspaikka, tukikohta, tukeutumiskohta
  2. (kuvaannollisesti) yhteys johonkin; perusta; kiintopiste
    Kerrostalossa asuvalle mökki on kiinnekohta maaseudulle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːnːeˣˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: kiin‧ne‧koh‧ta

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista kiinne ja kohta

Käännökset[muokkaa]