kiilua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
- heijastella valoa, erityisesti pienestä kohteesta
- Kissan silmät kiiluivat pimeässä.
- Murskeen seassa kiilui kissankulta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːluɑˣ/
- tavutus: kii‧lu‧a
Etymologia[muokkaa]
vuoden 1642 Raamatusta kirjakieleen tullut sana[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiilua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).