kieriä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
- pyöriä itsensä ympäri
- kieriä lattialla
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯riæˣ/
- tavutus: kie‧ri‧ä
Etymologia[muokkaa]
Johdos samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kiero. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Hemminki Maskulaisen hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kierijä, kierijäinen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kieriä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä