keskittymä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keskittymä

  1. paikka johon jokin on keskittynyt; keskittymisen tulos
    vallan keskittymä
    Tasavallassa on pari teollista keskittymää.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeskit̪ˌt̪ymæ/
  • tavutus: kes‧kit‧ty‧mä