kantelu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kantelu (2)
- (oikeustiede) muutoksenhakukeino, jota voidaan käyttää hallintolainkäytössä, jos päätöksen tekemisessä on tapahtunut menettelyvirhe
- Oikeuskanslerille kaksi kantelua Maria Ohisalon tuesta Pekka Haavistolle (verkkouutiset.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnt̪elu/
- tavutus: kan‧te‧lu
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kantelu Kielitoimiston sanakirjassa