kalkkeutua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kalkkeutua (52-F) (taivutus[luo])
- kerätä itseensä kalkkia
- Pian roomalaisvallan lakattua tunneli kalkkeutui ja vesi likaantui.
- kovettua
- Bakteerimassa voi syljen vaikutuksesta kalkkeutua hammaskiveksi.
- Luut alkavat haurastua ja verisuonet kalkkeutua.
- (puhekieltä) ikääntyä, vanheta
Ääntäminen[muokkaa]
- tavutus: kalk‧keu‧tu‧a / kalk‧ke‧u‧tu‧a
Käännökset[muokkaa]
1. kerätä itseensä kalkkia
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kalkkeuma, kalkkeutuma
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kalkkeutua Kielitoimiston sanakirjassa