kakuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kakuttaa (53-C) (taivutus[luo])
- heittää kermakakulla kasvoihin
- Belgian kohupiispa kakutettiin.
- Maailmanpankin pääjohtaja James D. Wolfensohn kakutettiin Helsingissä.
- tehdä mieli kakkua
- tarjota kakkua vieraille
- Meneehän sitä rahaa jos kahvittaa ja kakuttaa kaikki muistaneet.
- (tietotekniikka, slangia) tallentaa välimuistiin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑkut̪ːɑːˣ/
- tavutus: ka‧kut‧taa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kakuttaa Kielitoimiston sanakirjassa