kaakattaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kaakattaa (53-C) (taivutus[luo])
- etenkin kanan tai sorsalinnun ääntelystä
- (kuvaannollisesti) puhua lakkaamattaa (juoruten), hölöttää, pölöttää
- Naiset kaakattivat salin perällä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑːkɑt̪ːɑːˣ/
- tavutus: kaa‧kat‧taa
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kaakatus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaakattaa Kielitoimiston sanakirjassa