käenpoika

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käenpoika

  1. vaimon uskottomuuden seurauksena vieraan miehen poika, jonka toinen mies on kasvattanut omanaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæenˌpoi̯kɑ/
  • tavutus: kä‧en‧poi‧ka

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana osista käki (genetiivi) ja poika

Liittyvät sanat[muokkaa]