itsenäinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
itsenäinen (38) (komparatiivi itsenäisempi, superlatiivi itsenäisin) (taivutus[luo])
- toisista riippumaton
- joka ei ole toisen valtion osa tai alaisuudessa; suvereeni (valtiosta)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈit̪seˌnæi̯nen/
- tavutus: it‧se‧näi‧nen
Etymologia[muokkaa]
Johdos sanasta itse. Valtiollisessa merkityksessä Elias Lönnrotin vuonna 1836 suomentamassaan teoksessa Muistelmia ihmisten elosta kaikkina aikoina käyttöön ottama uudissana. Ihmistä kuvaavana samnakaltaisia johdoksia on esiintynyt murteissa aiemminkin.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. toisista riippumaton
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
- (toisista riippumaton) epäitsenäinen
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: itsenäisesti
- substantiivit: itsenäisyys
- verbit: itsenäistyä, itsenäistää
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- itsenäinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ville Eloranta & Jaakko Leino: "Lukijalle", Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 7. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.