irtiotto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- erkaantuminen muusta ryhmästä (myös kuvaannollisesti)
- Yksi puolue teki irtioton hallituksen maatalouspolitiikasta.
- Hiihtäjä yritti rohkeaa irtiottoa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈirt̪iˌot̪ːo/
- tavutus: ir‧ti‧ot‧to
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista irti ja otto