impotentti
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
impotentti (5-C) (komparatiivi impotentimpi, superlatiivi impotentein) (taivutus [luo])
- lisääntymiskyvytön mies tai uros (myös substantiivina)
- Entinen aviomieheni, Matti, oli impotentti.
- kyvytön vaikuttamaan tai vastaavaan
- Tämä on puhdasta impotenttia raivoa. (Pekka Toveri)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈimpoˌt̪ent̪ːi/
- tavutus: im‧po‧tent‧ti
Etymologia[muokkaa]
latinan kielen impotēns ('voimaton'), muodostuen in- (ilmaisee negaatiota) + potēns ('voimakas')
Käännökset[muokkaa]
1. lisääntymiskyvytön mies tai uros
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- impotentti Kielitoimiston sanakirjassa