huutolainen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huutolainen (38)
- Suomessa etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elatusta vailla ollut lapsi, vanhus tai vammainen, jonka kunta luovutti tämän ylläpidosta vähiten korvausta vaatineelle talolle huutokaupan kaltaisessa tilaisuudessa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuːt̪oˌlɑi̯nen/
- tavutus: huu‧to‧lai‧nen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huutolainen Kielitoimiston sanakirjassa