hatuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hatuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- (kiertoilmaus) vituttaa, harmittaa
- Kylläpä hatutti!
- (harvinainen) varustaa hatulla
- Hattutempun tekijä hatutettiin knallilla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑt̪ut̪ːɑːˣ/
- tavutus: ha‧tut‧taa
Etymologia[muokkaa]
- (harmittaa) foneettinen kiertoilmaus
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hatuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53 C