harppia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

harppia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta harppi

Verbi[muokkaa]

harppia (61-B) (taivutus[luo])

  1. harppoa
    Samassa näkee kuinka Lauri juoksee, juoksee pitkin peltoa, harppii ojien yli ja syöksyy lähimmän pensaan taakse, – –.
    Iris Kähäri 1969: Jerusalemin suutarit, s. 282

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrpːiɑˣ/
  • tavutus: harp‧pi‧a