harillaan

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

harillaan (ei vertailuasteita)

  1. harittaen
    Tulija törmäsi ovesta sisään silmät harillaan.
  2. harallaan
    Hän syöksyi vastaani kädet ojossa, sormet harillaan ja tavoitti otetta kurkustani.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrilːɑːn/
  • tavutus: ha‧ril‧laan

Taivutus[muokkaa]

Adverbi ei varsinaisesti taivu, vaan se on omistusliitteellinen taivutusmuoto kantasanastaan, josta muissa paikallissijoissa käytetään seuraavia muotoja:

→○ allatiivi harilleen
adessiivi harillaan
○→ ablatiivi -

Etymologia[muokkaa]

harilla + omistusliite -an

Käännökset[muokkaa]