erilleen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

Adverbi taipuu persoonissa eli
sen lopussa olevan omistusliitteen muoto
riippuu lauseen subjektista:
persoona yksikkö monikko
1. erilleni erillemme
2. erillesi erillenne
3. erilleen
erillensä

erilleen (erille- + omistusliite; ei vertailuasteita)

  1. (3. persoonan muoto) vrt. erillään
    muuttaa erilleen
    kasvaa erilleen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈerilːeːn/
  • tavutus: e‧ril‧leen

Taivutus[muokkaa]

→○ allatiivi erilleen
adessiivi erillään
○→ ablatiivi -

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]