erholte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erholte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erholen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erholen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erholen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erholen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erholt (joka on partisiipin perfekti sanasta erholen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erholt (joka on partisiipin perfekti sanasta erholen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erholt (joka on partisiipin perfekti sanasta erholen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erholt (joka on partisiipin perfekti sanasta erholen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erholt (joka on partisiipin perfekti sanasta erholen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erholt (joka on partisiipin perfekti sanasta erholen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erholt (joka on partisiipin perfekti sanasta erholen)